Mökkiprojektimme alkoi jo 2000-luvun alkupuolella, kun isäni oli saanut oman mökkiprojektinsa valmiiksi ja ehdotti mahdollisuutta ”auttaa” myös minun mökkini rakentamisessa kotiseudulleni Pohjois-Savoon. Ostin hehtaarin kokoisen rantatontin ”keskeltä ei mitään”, läheltä sukuni syntysijoja. Itse asuin jo Tampereella ja koko projektin aloittaminen vähän hirvitti. Minulla ei ollut rakennuskokemusta, toki olin tekijätyyppi ja remontoinut lähinnä pintoja sisätiloissa. Uskoin kuitenkin, että kokemusta kertyisi tekemällä.
Tee-se-itse iloa
Ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana sain hyvinkin kokemusta itse tekemisestä. Ihan ensin rakensimme pienen huussin, mikä helpotti jo merkittävästi oleskeluamme. Tontiltani kaadetuista puista sahasin paikallisen urakoitsijan avustuksella raskaan tavaran rantasaunaa varten ja puiden kuivuttua rakensimme isäni kanssa saunan valmiiksi. Projekti eteni hitaasti. Minulla oli mökkitontille kuitenkin lähes 400 kilometriä matkaa, isälläni toki vähemmän.
Huussi ja perustuksien tarpeita projektin alkuaikoina.
Kun sauna oli lopulta valmis, halusin heti mökkeilemään. Ostin edullisen, ison pakettipiharakennuksen, josta virittelin aitan mökin vielä puuttuessa. Ystävieni kanssa vietimme aitassa kesää koiranäyttelyiden merkeissä ja sauna oli kovassa käytössä. Saunan rakennusprojekti oli todella pitkä ja mökin rakennus kauhistutti – samalla metodilla sitä ei voisi toteuttaa, tai olisin eläkkeellä ennen sen valmistumista.
Sauna on käsitelty perinteisesti rautavihtriilillä, joka ikäännyttää puun kauniisti sopimaan ympäristöön ja suojaa säältä.
Hirsimökki pakettiratkaisulla
Talven ajan tutkailin erilaisia vaihtoehtoja valmismökkien osalta ja päädyin lopulta moderniin, pieneen hirsipakettimökkiin. Keväällä paketti toimitettiin tontille. Mökkitonttini on onneksi metsäautotien varrella, joten isolla rekalla päästiin aivan perille saakka. Ei paketinkaan rakentaminen ihan niin vaivatonta ollut kuin kuvittelin, ohjeita oli muutaman A4-paperin verran. Onneksi minulla oli taitava isäni mukana johtamassa projektia.
Hirsirunko nousi muutamassa päivässä harjakorkeuteen ja ensimmäisenä kesänä mökki oli jo sääsuojassa. Katon ja kattohuopien asennuksen ja monia muita helpompia töitä teimme mieheni kanssa kahdestaan. Muistan, kun istuimme naulaimen kanssa katolla monesti vain ihastelemassa upeita näkymiä järvelle.
Mökin runko nousi nopeasti, melkein kuin legoista rakentaisi.
Rakennusvaiheessa työt lopetettiin, kun aurinko laski.
Sisätilojen viimeistelyt
Viimeistelyn ja sisätyöt teimme seuraavana kesänä – siinä pääsin vihdoin omaan elementtiini! Maalaus ja sisustus vanhoilla, eri puolilta haalituilta huonekaluilla tuntui päättävän projektin ja mökki alkoi vihdoin tuntua omalta paikalta. Siellä oli mukava suunnitella elämää.
Sisustus on keräilty vähän sieltä ja täältä. Vanha sairaalasänky toimii sohvana ja sohvatyynyt on tehty päällystämällä erilaisia vanhoja tyynyjä. Seinällä on tontin lähelle kaadetun hirven sarvet, joita näköjään voi hyödyntää myös naulakkona.
Lämmitysmuotona meillä on tehokas kamiina, joka toimii myös veden keittämiseen ja lisäksi mökissä on petroolilämmitin, joka riittää hyvin pienen mökin ja parven lämmitykseen. Kolmantena kesänä asensimme myös aurinkopaneelit tuottamaan sähköä lähinnä valaistusta varten.
Valaistukseen saadaan virtaa aurinkopaneeleista ja pienestä akustosta. Koko mökin sisäosa on vahattu vaaleaksi hirsisuojalla. Katossa liitelee huutokaupasta löydetty täytetty, vanha lokki.
Loppumietteitä ja tulevaisuuden suunnitelmia
Projektin aikana meille syntyi perheeseen kaksi lasta, joiden kanssa olemme jo useana kesänä olleet lyhyitä aikoja mökillä. Järvestä nousee kalaa todella hyvin ja poikien lempipuuhaa onkin onkiminen. Seuraavaksi edessä on mökkipihan raivaus. Selvitän mahdollisuutta rannan ruoppaamiseen, jolloin matalasta rannasta saataisiin mukavampi uimapaikka koko perheelle.
Onkiminen on lasten lempipuuhaa ja kalaa nousee siihen tahtiin, että iltapalaa on varmasti tarjolla.
Projekti on opettanut, että hyvin pienellä budjetilla ja kärsivällisyydellä voi saada itse tekemällä paljon aikaan. Lisäksi olen oppinut todella paljon sekä rakentamisesta että luonnosta itsessään. Eri vaiheiden aikana näin, miten luonto eli ja hengitti hehtaarin tonttini ympärillä. Eläimet, erilaiset linnut ja vuodenaikojen vaihtelu tulivat tutuksi ihan eri tavalla kuin kotonani Tampereella. Ja se hiljaisuus, valo ja pimeys – mitä luksusta! Olen lähtenyt kotiseudultani pysyvästi usean sadan kilometrin päähän, mutta pieni paikka siellä sukuni syntysijoilla on olemassa ja mahdollistaa hetkellisen paluun juurilleni.